Lampinen

sunnuntaina, tammikuuta 07, 2007

osa 9: Meitä on liikaa

Huomenna on taas paluu arkeen joten päivitystahti hidastuu varmasti. Nyt kuitenkin viimeisen lomapäivän kunniksi yksi osa.

Pieni opastus tähän osaan: Lapsen nimen perässä suluissa oleva luku kertoo kuinka mones lapsi tämä on. Ihan vain siksi, että itsellänikin alkoi mennä jo sekaisin kuka on kukakin. Tahti on tässä osassa muutenkin aika nopea.


Öhöm, herra ruokalähetti, väärä ovi! Se on kappelin ovi ja minä ainakin olen sitä mieltä, että kuolleet eivät tarvitse ruokaa.
Jonkun pitäisi todella tehdä valitus huonosta palvelusväestä sillä meidän herra ruokalähettimme ei ollut ainoa hommansa huonosti hoitava palvelija...


Puutarhurikin on nykyään sitä mieltä, että piha on varsin loistavassa kunnossa, kun rikkaruohot rehottavat ja kukat kuivuvat. Talon asukkaidenkaan ei sitten koskaan tarvitse itse hoitaa puutarhaansa, kun palvelu pelaa näinkin hyvin.


Ja hommansa hoitavista lastenhoitajista ei varmaan tarvitse edes mainita mitään. Pieni vauvanhan kuuluukin laskea keittiön likaiselle lattialle.


Mutta nyt voimme jättää palvelusväen hoitamaan hommiansa ja keskittyä talonasukkaiden lapsirikkaaseen elämään. Viime osan lopulla syntyneet kaksoset Sanni(4) ja Saana(5) ovat ehtineet jo taaperoikäänsä ja talossa on heidän johdostansa täysi kaaos.


Onneksi vanhemmat lapset voi häätää kavereineen pihalle leikkimään.


"Ja mitä tälläki nyt pitäs tehä?"
Samulle (1) on edessä jo suunniteltu tulevaisuus. Poika tulee taistelemaan perijän paikasta ja ovet yliopistoonkin ovat auki joten taitopisteiden kerääminen pitää aloittaa jo nuorena. Tässä tehtävässä häntä avustaa ilomielin Ben, joka haluaa siirtää taitojansa jälkipolvelle. Hänen oma elämänsä, kun alkaa jo lähestyä loppuaan.


Nopeammin kuin kukaan ehti tajuamaankaan Benin oli aika lähteä hautausmaan lepoon.
Pieni yhteenveto hänen elämästään:
Suosiotavoitteinen simi, ansaitsi yhden pisteen hankkimalla 30 parasta ystävää ja jätti jälkeensä tietenkin suosio platinahaudan. Ei aviopuolisia, ei lapsia, mutta piti hyvin huolta veljensä lapsista ja lapsenlapsista, kun tämä kuoli.


Benin kuoleman jälkeen syntyi heti lapsi numero kuusi, Susanna Lampinen. Susanna pääsikin tekemään heti tuttavuutta kuolleiden sukulaistensa kanssa. Ei hassumpi tapa syntyä.


Lastenhoitajastakaan ei ole mitään apua, ainoastaan harmia. Pitäisihän minunkin jo tietää se, mutta kun molemmat vanhemmat nukahtavat jo seisaalleen niin auttavista käsistä maksetaan mitä vain.


Raivokohtauksia saava Sini(3) on ehtinyt jo lapsi-ikäänsä. Taloon saadaan myös kaksi teini-ikäistä Samun ja Sirun kasvaessa.
Samu saa ältsin oranssin kuteet ja noppa näyttää hänelle romantiikkatavoitetta. :) Tämän tavoitteen omaavat simit, kun eivät koskaan ole tylsiä.


Pitäähän Sirunkin päästä vielä kuvaan. Tyttö tulee isäänsä ja saa perhetavoitteen.
Haluaisin niin pitää Samun ja Sirun vielä vähän pidempäänkin talossa mutta taloon tarvitaan lisää tilaa ja niinpä nämä kaksi suuntavat saman tien yliopistoon.


"tuut tuut, merimies hirmuinen ma oon, tuut tuut..."
Kun meno käy vähän liian kovaksi vanhemmat ottavat hermolomaa ja suuntaavat vessaan pakoon. Antaa lastenhoitajien välillä hoitaa hommat. Vessa ei tunnelmaltaan ehkä ihan vastaa aurinkoista hiekkarantaa, mutta kylpyamme hoitaa veneen roolia hyvin.
Joannan vatsassakin lymyilee jo lapsi numero seitsemän.



Mikaelin ja Joannan toiset kaksoset Sanni ja Saana ovat kovin kilttejä tapauksia. He eivät pahemmin ulise mistään, tyytyvät vain näyttämään söpöiltä ja keräämään taitopisteitä kanilla.


Hhmmm! Juustokakun suloisesta tuoksusta ei voi erehtyä. Juustokakulla huijaaminen tuntuu tyhmältä, mutta näiltä kahdelta loppuu muuten aika.Joannalla on tämän raskauden jälkeen aikaa vielä kahteen raskauteen, mikä tarkoittaa että heidän pitää saada vielä ainakin yhdet kaksoset. Taustalla vietetään kerrankin järjestettyjä synttäreitä kun Susanna(6) kasvaa.


Sini(3) kasvoi teiniksi ja varmaan turha mainitakaan, että hänkin ryntäsi kiireellä ulos talosta heti kasvettuaan.


"Buu! Epämusikaalinen luuseri!"
Todella kannustavaa Sanni(4), pakkohan se kaikkien on jostain aloitettava. Perheen toiset kaksoset ovat jo ehtineet kasvaa lapsiksi.


Saanan soitto näytti käynnistävän muutakin kuin valtavan vihanpurkauksen Sannissa. Joannan käy läpi tätä tuskaa jo viidettä kertaa.


Juustokakku kaksoset ovat täällä. Lapsi numero seitsemän on poika, joka hylättiin saman tien lattialle. Nimeksi Samuel. Lapsi numero kahdeksan on tyttö, nimeksi Sara.


Talon asukasluku on taas täysi. Vanhemmat hakevat rauhaa pakenemalla vessaan piiloon. Tästähän alkaa jo tulla tapa.


"Apua, pelastakaa minut! Ensimmäisen kerran pitkään aikaan pääsemme lapsista hetkeksi eroon ja tuo jauhaa senkin pienen hetken ajan vain lapsista"
Joanna-parka. Mistäs meni naimaan perhetavoitteisen.


Nämä harvinaislaatuiset treffit kuitenkin pääsevät vasta kunnolla alkuun, kun ruoka saapuu pöytään ja meidän aviopari osaa viimeinkin rentoutua. Mikael vaan näyttää rentoutuvan vähän liikaakin. Pieni muistutus, että ravintolassa on muitakin.


Seuraavana päivänä Joanna on taas voimissaan ja kokkaa lapsille kerrankin kunnon aterian. Keittiönpöytä vain on vähän pieni, kaikki eivät mahdu kerralla syömään. Pöydän ääressä istuvat kaksoset Sanni(4) ja Saana(5). Tuo vaaleansinipaitainen on vain heidän harvoja ystäviänsä.



Jotain helpotuksen aihetta on taas luvassa kun kaksoset Saana ja Sanni kasvat. Varmaan arvaattekin, että heidätkin häädettiin talosta pois tämän jälkeen. Mr Big näyttää luovan hyvin merkityksellisiä katseita Sanniin.


Talossa tuntuu olevan ihanan rauha vain kolmen lapsen asustaessa siellä. Rauhaa kuitenkin rikkoo Joanna tieskuinkamones raskaus. Mariseminen ei nyt auta, vielä on kaksi lasta tehtävänä, että saadaan se kymmenen täyteen.


Äitiyslomalla on hyvää aikaa lopulta antaa kunnolla huomiota muillekin lapsille. Tämä Samuel(7) tuntuu kuitenkin olevan hankala tapaus sillä hän alkaa aina kiljua kahta tuntia ennen kuin edes vääntää mitään haisevaa vaippoihinsa. Inhottavaa sillä eihän kukaan jaksa kuunnella sitä.


Kenenkään huomaamatta lapsi numero kuusi, Susanna on kasvanut pihalle lapseksi. Varomaton tyttö meni heti tietenkin tekemään tuttavuutta haisunäädän kanssa, mutta koska haisunäädät eivät ole ihan kuin muut lemmikit...Susanna pääsi ottamaan pitkän vaahtokylvyn ennen nukkumaan menoa.


Kaksoset Samuel(7) ja Sara(8) kasvavat taaperoiksi. Kuvassa siis Sara, Samuelin kuva on hukkunut valitettavasti johonkin.


Joannan tieskuinkamones synnytys. Alan kuitenkin olemaan jo hieman helpottunut sillä tämä on melkein ohi.


Jostain syystä Joanna kuitenkin käveli vielä toiseen huoneeseen ennen kuin suostui pinnistämään tämän pikkuisen ulos. Lapsi numero yhdeksän on poika, nimettiin Sakariakseksi. Näyttää siltä, että poika tulee näyttämään aivan isältään. Mutta! Nyt seuraa minun helpotuksen aiheeni.


Lapsia tulikin taas kaksi. Aivan luonnolliset kaksoset, juustokakkuun ei ole nyt koskettu. Tämä taas tässä on tyttö, Sofia. Nämä kaksi uusinta tulokasta ovat tervetullut yllätys siinäkin mielessä, että heidän geeneissään näkyy lopultakin jotain vaihtelua verrattuna muihin perheen lapsiin.


Ylpeät ja väsyneet (ainakin Joannan ilmeestä päätellen) kymmenen lapsen vanhemmat. Huh. Seuraava sukupolvi saa korkeintaan kaksi lasta.


Kymmenen lapsen urakan jälkeen päätin suoda näille kahdelle palkinnoksi rentouttavat kahdeksan tunnin yöunet, jonka aikana heidän ei tarvitsisi nousta kertaakaan itse hoitamaan kauhukakaroitaan.


Sillä sitä tehtävää kutsuttiin hoitamaan kaksi lastenhoitajaa. Mutta miksi, miksi ihmeessä niitä hemmetin vauvoja ei voi jättää hetkeksikään rauhaan? Samuel(7) ja Sara(8) ovat molemmat nukahtaneet haisevina ja nälkäisinä lattialla, kun heille ei suoda minkäänlaista huomiota.
Hyvä muistutus jälleen miksi en normaalisti koskaan kutsu lastenhoitajia.


"Voi ei! Legacysimin kuuluu olla viisas ja älykäs! Minkälainen legacysimi mä oikein olenkaan, todistuksen keskiarvo 5,5!"
Jaiks, sosiaalityöntekijä alkoi jo uhkailemaan, että jos neidin numerot eivät ala parantumaan niin hän tulee pikku visiitille.
Susanna(6), minusta alkaa tuntua, että nyt sinunkin olisi aika ryhdistäytyä. Kyllä sinustakin saadaan vielä tehtyä samanlainen viisas ja älykäs legacysimi kuin muistakin.


Joten äkkiä kynä käteen ja läksyjä tekemään, vaikka siinä menisi koko yö.


Aika kasvaa taas. Tällä kertaa vuorossa ovat kaksoset Samuel(7) ja Sara(8), jotka pääsevät kokemaan lapsuuden ihmeitä.


Samuelille ja Saralle ostettiin mehutiski, kun he sitä niin kovasti toivoivat. Kukaan vain ei tunnu olevan innokas ostamaan mehua.


Lasten tekemisen ohella Mikael on myös menestynyt työssään lainvalvonnan saralla. Hän on saavuttanut jo kahdeksannen ylennyksen, pitäähän se silti jonkun rahaakin ansaita tässä perheessä.


Ensi osassa seuraa lisää kasvua, yliopiston ihmeitä, romantiikkaa ja Mikaelin sisko Milkakin palaa mukaan hetkellisesti. Niin ja tietenkin selviää kuka näistä lapsista perii. Muistutan että minulla on yhtenä rajoituksena patriarkaatti joten sen on pakko olla poika.

maanantaina, tammikuuta 01, 2007

osa 8: Vanhat hautaan, uudet maailmaan

Kirjoitin tämän osan mahtavat kolme kertaa uusiksi ennen kuin päätin, että nyt saa kelvata.

Tämä osa johdattaa meidät perhetavoitteisen Mikaelin maailmaan ja kertoo kuinka hänen 10 lapsen toive oikein toteutuu.
Tässä osassa syntyvät lapset kuuluvat jo viidenteen sukupolveen, mikä tarkoittaa, että olen haasteessa puolivälissä :)
Pisteitä on tähän mennessä kertynyt 31, olen tyytyväinen jos pääsen 60 pisteen tienoille.



Hyss, katsokaa kanikamuja!
Hiljaisen talon keskellä kahden yksinäisen kanikamut kohtaavat. Jos tämä nyt menee niin kuin minä suunnittelin niin saan tästä pisteen. Niin siis jos nuo kaksi alkavat romanttisiin tekoihin...


Ja Kyllä! Ne flirttailevat! PISTE, piste piste!


Mutta mitä talon varsinaisille asukkaille kuului?
Aloitetaan vaikka kertomalla siitä mahdottomimmasta tapauksesta, eli Ennistä.
Enniin kimppuun on hyökännyt kokonainen bugien armeija. Raukka ei voi enää ollenkaan käydä vessassa vaan laskee alleen. Tilanteen pahentamiseksi hän ei myöskään voi käydä suihkussa tai kylvyssä. Myöskin kaikki sosiaaliset toiminnot muita simejä kohtaa ovat lakanneet toimimasta hänen osaltaan. Alan olla hieman neuvoton, sillä kaikki päivitykset on kyllä asennettu ja eikä minulla ole mitään ladattuja esineitäkään. En oikeen enää jaksaisi muuttaakaan heitä, muuttivathan Lampiset viime osassa jo kahdesti.



Oli siis helpompi päästää bugien riivaama Enni haudan lepoon. Sitä paitsi meillä on muutenkin vielä eri haamuvärejä kerättävänä.


Sydämensä kokonaan Ennille menettänyt Ben tietenkin suri Ennin perään. Nyt hän oli menettänyt jo rakkautensa sekä veljensä.


Entäs meidän neljännen polven perijämme sitten?
Mikael oli viimein saavuttanut aikuisuuden ja alkoi pikku hiljaa miettiä oman perheen perustamista. Talonhan oli nykyään aika hiljainen, koska molemmat hänen vanhemmistaan olivat kuolleet. Seuranaan hänellä oli ainoastaan setänsä Ben. Niin ja täytyy todeta, että olen kyllä törmännyt simeihin joilla on enemmänkin tyylitajua.



Ai niin, ei myöskään sovi unohtaa perheen koiria Peppiä ja Miroa. Valitettavasti vain vanhan Pepin elämä oli saapunut päätökseensä ja hänen oli aika siirtyä pilvilinnojen toiselle puolelle.


Mikael alkoi myös tapailemaan tätä sievää Stadilaista Joannaa. Toisen treffi-illan päätteeksi vaihdettiin jo pusuja, haleja, ja imeliä lauseita kuten "minusta tuntuu että ole valittuni"


Oman elämänsä alkuun päästyään Mikael hankki myös työn lainvalvonnan saralta. Työ vaati kovaa kuntoa, joten iltaisin oli hyvä lukkiutua kellarin pimentoon hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä. Ben, joka oli jo eläkkellä avusti poikaa ilomielin.
Kellarista löytyy myös pieni uima-allas, mutta vielä kukaan ei ole kerinnyt käyttämään sitä.



Perhetavoitteinen Mikael ei myöskään aikaillut Joannan kosimisessa. Olihan heillä vielä kymmenen lasta tehtävänä.


Taloon muutettuaan ja ollessaan nyt näin virallisesti osa perhettä on Joannastakin hyvä kertoa vähän enemmän. Taloon tullessaan hän toi rahaa mukanaan vain neljä tonnia mutta mukana hänellä olikin sitten kukkia muutaman tonnin edestä. Luonteeltaan tämä on aika laiska, mutta hyvin kiltti. Kuvastakin varmaan selviää, mutta Joannalla on mustat hiukset, vihreä silmät ja iho on tumminta laatua. Toivon kovasti, että Joannan silmien väri periytyisi jälkikasvulle.


Avioliitto solmittiin olohuoneen keskellä eikä minkäänlaisia juhlia vietetty. Hääyötä (tai no, tässä tapauksessa hääiltapäivää) ei kuitenkaan voi missään nimessä jättää väliin. Sitä juhlistikin suloinen kehtolaulu jonka merkityksestä ei voinut erehtyä...


Esikoinen tulossa.


Perheen koira Mirokin täyttää vuosia ja siirtyy uuteen ikävaiheeseen eli vanhuuteen.


Kun Ben kuuli uutisen taloon tulevasta lapsesta, hän päätti hyödyntää taitojaan ja rakensi tulevalle pienokaiselle leluja. Tämä on niitä harvoja kertoja kun jaksan hyödyntää tätäkin vehjettä.


Mikael taas vähän innostui liikaakin tulevasta lapsesta ja päätti, että lapsia voitaisiin saman tien hommata kaksi yhdellä kertaa.
Hän paiski yömyöhään töitä saadakseen ylennyksiä ja kotiin saavuttuaan leipoi vielä kakun. Herkullisen näköinen juustokakku sitten odotti pöydällä aamiaiselle tulevaa Joannaa, joka ei tietenkään voinut vastustaa. En voi sille mitään, mutta poden kamalaa syyllisyyttä juustokakun hyödyntämisestä. Ihan kuin olisin huijannut ja pahasti.



Suuri päivä on täällä.

"Perheeseen saapui kaksi uutta lasta"



Lapsi numero yksi on poika. Samu Lampinen peri isänsä silmät, mutta muuten näyttää siltä kuin hän olisi perinyt muut piirteet Joannalta.


Lapsi numero kaksi, Siru Lampinen. Peri isältään nenän ja olemattomat huulet (huoh).


Joanna pääsee taas oksentamaan sisuskalunsa ulos. Meillä ei ole aikaa hukattavana.


Alakerran pieni maukuuhuone remontoitiin kokonaan lasten tarpeisiin. Lampisten talo on ehkä hieman pieni isolle lapsi perheelle, mutta eiköhän tästä jotenkin selvitä.


Pitäisiköhän minun alkaa jo huolestua, hautausmaan yhdeksästä haudasta neljä on kadonnut. En ole omassa pelissä törmännyt koskaan aikaisemmin katoileviin hautakiviin.


Ne neljä kadonnutta hautaa kuitenkin ilmestyivät takaisin. Yksi löytyi postilaatikon vierestä, toinen takapihalta, kolmas ilmestyi keittiöön ja neljäs oli puoliksi kiinni talon perustuksissa.


Kaksosten synttäreitä juhlitaan ja kuten taustalla näkyy niin Joannakin voi paksusti ja kolmannen lapsen pitäisi syntyä ihan kohta.


Sirusta kasvoi aika kammottava tapaus, niin ulkonäöltäänkin kuin luonteeltaankin. Sanamukaisesti ilkeä ja epäsiisti ipana. Outoa sinäänsä sillä hänen veljensä on ihan söpö ja hyväluonteinen (aika toimelias, siisti ja menevä)


Lapsi numero kolme nimettiin Siniksi ja näyttää siltä, että hän on perinyt molemmalta vanhemmalta ne parhaat geenit. Sääli vain ettei kukaan lapsista ole vielä perinyt äitinsä vihreitä silmiä (minä nyt vain satun pitämään niistä).


Haisevat tuttipullot lojuivat pitkin lattioita, tulva valtaa keittiön ja puhelin soi eikä ole puhettakaan että kukaan ehtisi tehdä asioille mitään. Talossa on kolme pientä lasta, jotka vievät kaiken vanhempien ajan. Nyt todella mietin miksi edes ryhdyin tähän.


Onneksi meillä on sentään Ben joka ojentaa auttavat kätensä jolloin Mikael ja Joanna saavat edes hetken hengähtää.


Kun tuoreet vanhemmat oppivat lastenhoidon pienet niksit niin johan alkoi jo rauha palata. Kaksoset leikkivät sovussa ja Siru nukkui kitisemättä.


Mikael pääsi myös toteuttamaan salaista haavettaan. Lasten ollessa päiväunilla hän hiippaili pimeään kellariin kokeilemaan kasvojenkohotinta. Tuloksena oli onnistunut leikkaus ja tyytyväinen Mikael joka omisti nyt normaalin nenän.


Joanna taas rentoutui talon pihalla testaten lapsille rakennettuja vempeleitä. Kaikkien ylivoimainen suosikki oli tämä vettä ruiskuttava mustekala.


Nyt kun kolmen lapsen hoitaminen sujui leikiten päätettiin pistää alulle lapsi numero neljä.


On taas aika juhlia kun Sini kasvoi taaperoksi. Hänen nenänsä on jotenkin perunamainen, mutta muuten Sini on varsin suloinen.


Samana iltana myös kaksoset kasvoivat. Samussa saattaa olla jopa perijä ainesta, saa nähdä saavatko Mikael ja Joanna vielä muita poikalapsia. Sirusta taas en sano kyllä yhtään mitään.


Bugit ja muut outoudet ovat alkaneet riivaamaan peliäni, mutta tämä on ensimmäinen josta todella huolestuin. Viimeisten kolmen sukupolven edustajien muotokuvat ovat muuttuneet tavallisiksi tauluiksi. Paha juttu koska taulut olivat korvaamattomia.


Jotain iloittavaa ja kauhisteltavaa on kuitenkin tapahtunut sillä Joanna kolmas raskaus päättyi. Tällä kertaa syntyi kaksoset,(apua!) mutta juustokakulla ei ole mitään osuutta asiaan. Lapsi numero neljä sai nimekseen Sanni ja lapsi numero viisi Saana.


Viisi ensimmäistä syntynyt, viisi vielä edessä -_-