osa 8: Vanhat hautaan, uudet maailmaan

Kirjoitin tämän osan mahtavat kolme kertaa uusiksi ennen kuin päätin, että nyt saa kelvata.

Tämä osa johdattaa meidät perhetavoitteisen Mikaelin maailmaan ja kertoo kuinka hänen 10 lapsen toive oikein toteutuu.
Tässä osassa syntyvät lapset kuuluvat jo viidenteen sukupolveen, mikä tarkoittaa, että olen haasteessa puolivälissä :)
Pisteitä on tähän mennessä kertynyt 31, olen tyytyväinen jos pääsen 60 pisteen tienoille.



Hyss, katsokaa kanikamuja!
Hiljaisen talon keskellä kahden yksinäisen kanikamut kohtaavat. Jos tämä nyt menee niin kuin minä suunnittelin niin saan tästä pisteen. Niin siis jos nuo kaksi alkavat romanttisiin tekoihin...


Ja Kyllä! Ne flirttailevat! PISTE, piste piste!


Mutta mitä talon varsinaisille asukkaille kuului?
Aloitetaan vaikka kertomalla siitä mahdottomimmasta tapauksesta, eli Ennistä.
Enniin kimppuun on hyökännyt kokonainen bugien armeija. Raukka ei voi enää ollenkaan käydä vessassa vaan laskee alleen. Tilanteen pahentamiseksi hän ei myöskään voi käydä suihkussa tai kylvyssä. Myöskin kaikki sosiaaliset toiminnot muita simejä kohtaa ovat lakanneet toimimasta hänen osaltaan. Alan olla hieman neuvoton, sillä kaikki päivitykset on kyllä asennettu ja eikä minulla ole mitään ladattuja esineitäkään. En oikeen enää jaksaisi muuttaakaan heitä, muuttivathan Lampiset viime osassa jo kahdesti.


Oli siis helpompi päästää bugien riivaama Enni haudan lepoon. Sitä paitsi meillä on muutenkin vielä eri haamuvärejä kerättävänä.


Sydämensä kokonaan Ennille menettänyt Ben tietenkin suri Ennin perään. Nyt hän oli menettänyt jo rakkautensa sekä veljensä.


Entäs meidän neljännen polven perijämme sitten?
Mikael oli viimein saavuttanut aikuisuuden ja alkoi pikku hiljaa miettiä oman perheen perustamista. Talonhan oli nykyään aika hiljainen, koska molemmat hänen vanhemmistaan olivat kuolleet. Seuranaan hänellä oli ainoastaan setänsä Ben. Niin ja täytyy todeta, että olen kyllä törmännyt simeihin joilla on enemmänkin tyylitajua.


Ai niin, ei myöskään sovi unohtaa perheen koiria Peppiä ja Miroa. Valitettavasti vain vanhan Pepin elämä oli saapunut päätökseensä ja hänen oli aika siirtyä pilvilinnojen toiselle puolelle.


Mikael alkoi myös tapailemaan tätä sievää Stadilaista Joannaa. Toisen treffi-illan päätteeksi vaihdettiin jo pusuja, haleja, ja imeliä lauseita kuten "minusta tuntuu että ole valittuni"


Oman elämänsä alkuun päästyään Mikael hankki myös työn lainvalvonnan saralta. Työ vaati kovaa kuntoa, joten iltaisin oli hyvä lukkiutua kellarin pimentoon hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä. Ben, joka oli jo eläkkellä avusti poikaa ilomielin.
Kellarista löytyy myös pieni uima-allas, mutta vielä kukaan ei ole kerinnyt käyttämään sitä.


Perhetavoitteinen Mikael ei myöskään aikaillut Joannan kosimisessa. Olihan heillä vielä kymmenen lasta tehtävänä.


Taloon muutettuaan ja ollessaan nyt näin virallisesti osa perhettä on Joannastakin hyvä kertoa vähän enemmän. Taloon tullessaan hän toi rahaa mukanaan vain neljä tonnia mutta mukana hänellä olikin sitten kukkia muutaman tonnin edestä. Luonteeltaan tämä on aika laiska, mutta hyvin kiltti. Kuvastakin varmaan selviää, mutta Joannalla on mustat hiukset, vihreä silmät ja iho on tumminta laatua. Toivon kovasti, että Joannan silmien väri periytyisi jälkikasvulle.


Avioliitto solmittiin olohuoneen keskellä eikä minkäänlaisia juhlia vietetty. Hääyötä (tai no, tässä tapauksessa hääiltapäivää) ei kuitenkaan voi missään nimessä jättää väliin. Sitä juhlistikin suloinen kehtolaulu jonka merkityksestä ei voinut erehtyä...


Esikoinen tulossa.


Perheen koira Mirokin täyttää vuosia ja siirtyy uuteen ikävaiheeseen eli vanhuuteen.


Kun Ben kuuli uutisen taloon tulevasta lapsesta, hän päätti hyödyntää taitojaan ja rakensi tulevalle pienokaiselle leluja. Tämä on niitä harvoja kertoja kun jaksan hyödyntää tätäkin vehjettä.


Mikael taas vähän innostui liikaakin tulevasta lapsesta ja päätti, että lapsia voitaisiin saman tien hommata kaksi yhdellä kertaa.
Hän paiski yömyöhään töitä saadakseen ylennyksiä ja kotiin saavuttuaan leipoi vielä kakun. Herkullisen näköinen juustokakku sitten odotti pöydällä aamiaiselle tulevaa Joannaa, joka ei tietenkään voinut vastustaa. En voi sille mitään, mutta poden kamalaa syyllisyyttä juustokakun hyödyntämisestä. Ihan kuin olisin huijannut ja pahasti.


Suuri päivä on täällä.

"Perheeseen saapui kaksi uutta lasta"


Lapsi numero yksi on poika. Samu Lampinen peri isänsä silmät, mutta muuten näyttää siltä kuin hän olisi perinyt muut piirteet Joannalta.


Lapsi numero kaksi, Siru Lampinen. Peri isältään nenän ja olemattomat huulet (huoh).


Joanna pääsee taas oksentamaan sisuskalunsa ulos. Meillä ei ole aikaa hukattavana.


Alakerran pieni maukuuhuone remontoitiin kokonaan lasten tarpeisiin. Lampisten talo on ehkä hieman pieni isolle lapsi perheelle, mutta eiköhän tästä jotenkin selvitä.


Pitäisiköhän minun alkaa jo huolestua, hautausmaan yhdeksästä haudasta neljä on kadonnut. En ole omassa pelissä törmännyt koskaan aikaisemmin katoileviin hautakiviin.


Ne neljä kadonnutta hautaa kuitenkin ilmestyivät takaisin. Yksi löytyi postilaatikon vierestä, toinen takapihalta, kolmas ilmestyi keittiöön ja neljäs oli puoliksi kiinni talon perustuksissa.


Kaksosten synttäreitä juhlitaan ja kuten taustalla näkyy niin Joannakin voi paksusti ja kolmannen lapsen pitäisi syntyä ihan kohta.


Sirusta kasvoi aika kammottava tapaus, niin ulkonäöltäänkin kuin luonteeltaankin. Sanamukaisesti ilkeä ja epäsiisti ipana. Outoa sinäänsä sillä hänen veljensä on ihan söpö ja hyväluonteinen (aika toimelias, siisti ja menevä)


Lapsi numero kolme nimettiin Siniksi ja näyttää siltä, että hän on perinyt molemmalta vanhemmalta ne parhaat geenit. Sääli vain ettei kukaan lapsista ole vielä perinyt äitinsä vihreitä silmiä (minä nyt vain satun pitämään niistä).


Haisevat tuttipullot lojuivat pitkin lattioita, tulva valtaa keittiön ja puhelin soi eikä ole puhettakaan että kukaan ehtisi tehdä asioille mitään. Talossa on kolme pientä lasta, jotka vievät kaiken vanhempien ajan. Nyt todella mietin miksi edes ryhdyin tähän.


Onneksi meillä on sentään Ben joka ojentaa auttavat kätensä jolloin Mikael ja Joanna saavat edes hetken hengähtää.


Kun tuoreet vanhemmat oppivat lastenhoidon pienet niksit niin johan alkoi jo rauha palata. Kaksoset leikkivät sovussa ja Siru nukkui kitisemättä.


Mikael pääsi myös toteuttamaan salaista haavettaan. Lasten ollessa päiväunilla hän hiippaili pimeään kellariin kokeilemaan kasvojenkohotinta. Tuloksena oli onnistunut leikkaus ja tyytyväinen Mikael joka omisti nyt normaalin nenän.


Joanna taas rentoutui talon pihalla testaten lapsille rakennettuja vempeleitä. Kaikkien ylivoimainen suosikki oli tämä vettä ruiskuttava mustekala.


Nyt kun kolmen lapsen hoitaminen sujui leikiten päätettiin pistää alulle lapsi numero neljä.


On taas aika juhlia kun Sini kasvoi taaperoksi. Hänen nenänsä on jotenkin perunamainen, mutta muuten Sini on varsin suloinen.


Samana iltana myös kaksoset kasvoivat. Samussa saattaa olla jopa perijä ainesta, saa nähdä saavatko Mikael ja Joanna vielä muita poikalapsia. Sirusta taas en sano kyllä yhtään mitään.


Bugit ja muut outoudet ovat alkaneet riivaamaan peliäni, mutta tämä on ensimmäinen josta todella huolestuin. Viimeisten kolmen sukupolven edustajien muotokuvat ovat muuttuneet tavallisiksi tauluiksi. Paha juttu koska taulut olivat korvaamattomia.


Jotain iloittavaa ja kauhisteltavaa on kuitenkin tapahtunut sillä Joanna kolmas raskaus päättyi. Tällä kertaa syntyi kaksoset,(apua!) mutta juustokakulla ei ole mitään osuutta asiaan. Lapsi numero neljä sai nimekseen Sanni ja lapsi numero viisi Saana.


Viisi ensimmäistä syntynyt, viisi vielä edessä -_-