osa 7: Periytyviä ominaisuuksia

Mulla oli pieniä ongelmia pelin toimivuuden kanssa, mutta monen mutkan kautta niistäkin selvittiin ja pääsen viimeinkin julkaisemaan tätä osaa. Kuvia tähän osaan kertyi melkein 50, joten se sitten varmaan korvaa pitkän tauon.
Kommentoikaa ihmeessä, koska musta on aina kiva tietää mitä mieltä muut tästä on :)


Oli Yö. Besel oli tapansa mukaan hereillä kello kolmen aikaa joten piristävä lenkki koirien kanssa ei tehnyt pahaa. Perheen koirien Pepin ja Oton lenkki tosin päättyi pihan koirankoppiin.


Tämän yöllisen seikkailun tuloksena oli kaksi suloista koiranpentua. Etenkin Milka ihastui kovasti Miroksi nimettyyn pentuun.


Lampisilla oli kuitenkin edessä pakollinen muutto. Pelini ei enää yksinkertaisesti suostunut pyörittämään Lampisten isoa tontti ja taloa. Niinpä koodia apuna käyttäen muutin heidät pienemmälle tontille ja rakensin uuden talon.
Talosta kuitenkin tuli vahingossa yhtä suuri kuin edellisestä, vaikka makuuhuoneiden määrä pienentyi puoleen.


Mikael ja Milkakin kasvoivat jo lapsiksi ja koko perhe kokoontui illan pimetessä uuteen olohuoneeseen juhlimaan.


Synttäreiden kunniaksi Romeo loihti hienon aterian. Tämä on varmaan ensimmäinen ilta jolloin koko perhe oli yhtä aikaa kotona joten sitä ei raaskinut heittää hukkaan. Tämä oli myös tilaisuus minulle napsia hyviä perhekuvia.


Nyt kun kaksoset ovat jo näin isoja niin on varmaan hyvä tehdä heidätkin kaikille kunnolla tutuiksi. Luonteeltaan he ovat täysin identtiset. Horoskoopiltaan jousimiehiä.
sottapytty/siisti: 2
ujo/menevä: 3
laiska/toimelias: 10
vakava/leikkisä: 10
marisija/kiltti: 7
Milka peri isältään kaameat ufosilmät ja huulet. Mikael taas peri olemattoman nenän. Eli mitään kovin kaunista sakkia ei tämä sukupolvi ole. Pelkään myös, että Mikaelin nenä periytyy vielä seuraavillekin sukupolville.


Kun muutto uuteen taloon oli ohi, jouduttiin toteamaan, että siellä ei enää ollut tilaa neljälle koiralle. Niinpä toinen Peipin ja Oton pennuista jouduttiin antamaan naapurin matkaan. Samalla jouduttiin luopumaan Otosta.
Jos oikeen muistan niin tästä menee piste, täytyy tarkistaa. Mutta ei voi mitään. Minä en kestä, eikä meidän pelikään tuntunut pitävän noin monesta asukkaasta.


Kun kaksoset aloittivat koulun niin Ennillä ei enää oikein tuntunut olevan tekemistä. Tekemisen puute näkyi hyvin vyötärölle kertyneiden kilojen johdosta. Kunnon perheäiti. Onneksi Peppi lähti aina innokkaasti mukaan lenkille.


Romeon viimeinen päivä on koittanut. Hänen myötään toinen sukupolvi painuu unholaan.


Ja kun kello löi kuusi illalla viikatemies saapui hakemaan häntä. Romeo jätti jälkeensä mukavan perinnön ja tietoplatinahaudan.


Pepin pentu Miro kasvoi. Täytyy kyllä sanoa, että kunnon lepakkokorvat tämä koira sai.


Ylpeä minä, ylpeä Mikael ja kympin todistus.


Ja ei niin ylpeä minä, iloinen ja likainen Milka ja roskakorin ihmeelliset löydöt. Milka on samanlainen kuin isänsä. Tämäkin tykkäsi kaivella roskiksia.
En vain tiennyt ,että lapsetkin pystyivät tähän.


Aika tehdä meidän alienvampyyristä alienvampyyrizombi.


Ja viikatemies sai töitä.


Enni parasta tuntui kuin hän olisi menettänyt miehensä kokonaan. Beselin herättyä henkiin tämä ei osoittanut minkäänlaisia tuntemisen merkkejä Enniä kohtaan.


Elämän pienten kolhujen jälkeen oli aika taas vähän iloisimmille tapahtumille. Beselin veli Ben, joka vieläkin asui heidän luonaan kasvoi vanhukseksi.


Myös kaksosten teini-ikä kolkuttaa jo ovella.


Päästään heittämään noppaa!
Noppa näyttää Mikaelille perhetavoitetta. Sopii minulle, mutta tämä myös tarkoittaa pientä haastetta.
Mikael + perhetavoite + mahdotontoive kymenestä lapsesta = yksi piste.
Olen vain kerran aikaisemmin hankkinut perheeseen kymmenen lasta ja se oli tuskaa.


Veljensä tavoin Milkakin saa perhetavoitteen. Se on kuitenkin varma, että hän ei tule saamaa yhtäkään lasta. Ei noilla geeneillä.


Ihan totta, huonotapaisempia simejä ei varmaan löydy. Ensin Milka nousee pöydästä ja pieraisee. Sen jälkeen Mikael alkaa nauraa hänelle ja pieraisee itsekin, jonka jälkeen Milka taas nauraa hänelle.


Ja arvatkaapa mitä, Lampisten oli pakko muuttaa taas. Sain heidät vaivoin pelastettua. Jouduin tuhoamaan koko sen pienen kylän jossa he asuivat. Samalla tuhoutui myös kaksi edellistä legacy sukuani.
Mutta niin, tällä kertaa päätin, että olimme saaneet pikkukylän ilmapiirista tarpeeksi joten Lampiset muuttivat Outolaakson kautta Stadiin. Kaupungissa asuminen tuo kivaa vaihtelua. Tällä kertaa onnistuin myös rakentamaan juuri sopivankokoisen talon ja se näytti sisältäkin ihan nätiltä. Talon katto vain on vähän pielessä mutta se ei haittaa.


Heti taloon asetuttuaan tapahtui pieni onnettomuuksien ketju.
Huolimattomuuksissaan Enni sytytti uuden keittiön palamaan ja meidän arkussa uinuva Besel nousi tietenkin hädissään katsomaan. Hän ei edes välittänyt siitä, että aurinko paistoi kirkkaana taivaalla, olihan hänen rakkaansa vaarassa.


Niin aurinko ei tee näille otuksille hyvää ja yhdessä hetkessä Besel haihtui savuna ilmaan. Näin ei ollut tarkoitus tapahtua. Mutta elämä on välillä julmaa, eikä kaikkea pysty estämään.
Besel kuoli.


Niinpä viikatemies saapui hakemaan minun lempisimini pois.
Päätin, että Beseliä ei enää henkiin herätettäisi, sen verran monta kertaa hän oli jo kuollut. Nyt olisi viimeinen kerta.


Beselin kuolemasta järkyttyneenä Enni sytytti heti uuden tulipalon.
He olivat kerinneet asua tässä talossa vajaa kolme tuntia ja jo oli syttynyt kaksi tulipaloa ja yksi simi kuollut.
Mitä vielä?


Onnettomuudet tuntuivat olevan kuitenkin ohi. Elämä alkoi taas normalisoitua ja Enni palkkasi uuden palvelusväen. Uusi siivoja on vieläpä oikein sievä, tulevaisuudessa hyvä vaimoehdokas jollekin.


Perheen koiran Pepin oli aika vanheta. Se sai muutaman harmaan karvan kuonon päähän, mutta muuten se oli ulkoisesti sama koira kuin ennenkin.


Milkastakin saatiin melkein siedettävän näköinen meikillä ja uudella kampauksella. Tyttö raukka. Onneksi simit eivät tunnu piittaavan toistensa ulkonäöstä.


Milka kaivelee tätä nykyä roskiksia ilman, että minä edes käsken. Tällä kertaa löytyi harja, joka oli näköjään keräämisen arvoinen.


Ben päätti jäädä eläkkeelle ansaittuaan luonnontieteen urapalkinnon. Hänen elämänsä oli tätä nykyä rauhallista ja hiljaista. Yön pimeinä tunteina koiran ulkoiluttaminen hiljenevässä Stadissa oli hänen uusi harrastuksensa.


Muiskis. Mikaelin ensisuudelman aika.


Mirolle ei oikein kukaan tuntunut jaksavan antaa huomiota. Perheen ollessa poissa kotoa se sitten tuhosi iloisesti kostoksi sohvia.


Enni on selvästi surkea kokki. Kuinka monta kertaa yksi simi voi sytyttää ruuan?


Ja Milka näköjään peri jonkun taidon äidiltäänkin.


Enniin on iskenyt pahemman luokan bugi. Hän ei pysty käymään vessassa eikä suihkussa ollenkaan. Hän sitten laskee aina alleen ja minä yritän nostaa hänen hygieniaansa pesemällä käsiä. Tämä vain on ärsyttävän hidasta touhua.


Enni on nykyään kovin masentunut ja purskahtelee itkuun. Hän myös pelkää, ettei pääse enää naimisiin eikä myöskään silloin viettämään kultavuosipäivää. Ben taas yrittää lohduttaa häntä.


Jo kauan, Ennin ollessa naimisissa Beselin kanssa Ben oli myös haikaillut Ennin perään. Nyt Besel oli kuollut ja he molemmat olivat kovin yksinäisiä.
Pimenevän yötaivaan alla nämä kaksi yksinäistä löysivät yhtäkkiä toisensa.


Milka ja Mikael kasvavat päivä päivältä lähemmäs aikuisuuttaan. Milka lähtee yliopistoon ja on siis aika sanoa hänelle hyvästi ja hyvää loppuelämää opintojen parissa. Ehkä hänetkin tullaan vielä joskus tässä tarinassa kohtaamaan.


Kaukaista sukua? Tavallaan kyllä! Maria on kuuluu erääseen niistä lukuisista legacy yrityksistäni, jotka ovat jääneet toiseen sukupolveen. Mutta hedelmöitysteknikon jälkeläisiä hänkin.


Tein päätöksen.
Perhetavoitteinen Mikael saa kymmenen lasta. Tämä tarkoittaa. että henälle kannattaa etsiä vaimoehdokas jo ennen hänen synttäreitään.
Mikael suunnisti vähän sivummalle Outolaakson ostarille. Olivia Vainajalasta ei kuitenkaan saa vaimoa kenellekään.


Paikalta löytyi myös kaksi blondia, mutta kumpikaan heistäkään ei kelpaa. Jenni on jo naimisissa ja Katrilla on ruma nenä. Vaadin vaimolta täydellistä ulkonäköä. Tai ainakin täydellisen nenän. Mikaelilla kun on jo niin hirveä nenä. En vain jaksaisi katsella kymmentä rumaa lasta.


Oi Eine, MIKSEI sinunkaan nenäsi voi olla hieno? Olisit muuten täydellinen.
Kun ei Outolaaksosta näytä löytyvän niin sitten suunnataan takasin Stadiin päin.


Mutta katsokaas tuota! Täydellinen nenä!


Käy kimppuun vain, hyvät on harvassa nykyään.
Eine jäi katselemaan kateellisena sivummalle. Ei voi mitään, vain harvat ja valitut pääsevät tähän tarinaan mukaan.
Lemmikki vaikuttaa kaikin puolin ihan mukavalta. Mutta pelkäänpä että hän on romantiikkatavoitteinen. Tai sitten muistan väärin.


Tummaihoinen Joanna on toinen vaihtoehto. Hänelläkin on nätit kasvonpiirteet. Hän näyttää jopa suostuvan valmiiksi naimaan Mikaelin kunhan tämä vain vielä kasvaisi täysi-ikäiseksi.

Mutta kenet Mikael sitten vaimokseen valitseekaan? Se selviää ensi osassa sillä tämä osa lähenee loppuaan.


Illan saavuttua ja talon asukkaiden menytä nukkumaan hautausmaa alkoi elää omaa elämäänsä. Myöskin Besel nousi ensimmäistä kertaa haudastaan.
Lepää rauhassa ja koita olla kummittelematta liikaa, jooko?



Huh, siinä se sitten oli. Toivottakaa onnea etten saa hermoromahdusta hankkiessani Mikaelille kymmentä lasta.